Hullut puutarhurit

Viikonloppu on taas takana ja paljon on hommaa mahtunut siihenkin. Vanhan maatilan ylläpito ei ole se vähätöisin paikka viettää viikonloppua, mutta toisaalta pysyypähän liikkeessä ja saa hyvää vastapainoa arjen toimistohommille. Toki kaikkien viikonloppujen ei olisi hyvä olla pelkkää puurtamista. Välillä sitä tarvitsee täyttä joutenoloa ja uppoutumista omiin ajatuksiin ja vaikkapa mielenkiintoiseen lehteen tai kirjaan. Pakko silti myöntää, että varmasti noin 90% viikonlopuistamme on
enemmän tai vähemmän aktiivisia ja täyttyvät askareista. Joko sukutilalla tai muualla, joko omissa askareissa tai vanhempia autellen.

Tällä kertaa vuorossa oli muun muassa marjapensaiden aluskasvillisuuden leikkaus siimaleikkurilla ja samalla muiden hankalampien nurkkien trimmausta. Siimaleikkuri on kerrassan mainio laite, jolla tosiaan ruohon, heinän ja muun kasvillisuuden leikkaus sujuu vaivattomasti. Puuvartisiin kasveihin siima ei pysty, mutta kyseiseen leikkuriin saa vaihdettua myös sahanterän, jolloin se leikkaa halkaisijaltaan jopa noin 5cm paksuisia puunalkujakin. Leikkuri on bensakäyttöinen ja kohtuullisen järeä ammattitason laite, mutta kätevien valjaiden ansiosta sitä hennompikin käyttää sujuvasti. Meiltä löytyy myös kevyempi akkukäyttöinen malli, mutta se soveltuu lähinnä vain ylikasvaneen ruohon trimmailuun pihalta.

Leikatessa siima kuluu ja rispaantuu erityisesti sen osuessa esimerkiksi kiviin tai kallioon. Silloin siimaa pitää vetää näkyviin lisää. Tällä kertaa kävi pieni lipsahdus, nimittäin toinen siimoista katkesikin kokonaan ja siiman pää hävisi rullan uumeniin. Piti siis avata koko siimakotelo ja ujuttaa siiman pää takaisin näkyviin. Tämän jlkeen hommat jatkuivat. Sen verran piti silti ottaa takapakkia, että kuvan sortsit piti vaihtaa pitkiin housuihin, sillä leikatessa kasvien osia sinkoilee päälle aika kovalla voimalla. Suojalasit ja kuulosuojaimet ovat myös must have.

Mutta nyt siis marjapensaat "hengittävät" taas ja ympäristö on viimeistellyn oloinen. Mukavaa viikkoa kaikille! :)