Joka tapauksessa, tällä hetkellä aletaan olla jo projektin mukavammalla osuudella. Nyt onkin siis ehkä hyvä vaihe kertoa mitä siellä on oikein tehty. Mutta aluksi selvennyksen vuoksi lähtötilanne ranskalaisin ”viivoin”:
- Kyseessä
vanha maakellari 1800-luvun alussa rakennetun hirsitalon alla
- Kellarin
pohja hiekkaa ja muuta maa-ainesta, ei valettua pohjaa
- Kellarissa
kiviseinät ja holvattu katto
- Puolet
seinästä ja katto oli maalattu kalkkimaalilla valkoiseksi
- Kellarin
maaperässä suuria kiviä, jotka osittain maan uumenissa
- Kellarin
vanhat hyllyt ja laarit imeneet maasta kosteutta ja suurimmaksi osaksi
homehtuneet
- Kellarissa
yksi valaisin keskellä kattoa
- Kellarissa
on 1 ilmanvaihtoräppänä ja lisäksi ilmaa tulee ovien raoista
- Budjetti remontille…Mahdollisimman paljon tehdään itse ja etsitään edullisia ratkaisuja
Tämä
oli siis lähtötilanne. Ja niin kuin moni projekti tämäkin siis käynnistyi
purkutöillä. Kaikki irtain tavara säilytykseen tai kaatopaikalle ja aivan
kaikki homeinen puuaines pois ja juhannuskokkoon. Tämän lisäksi piti lapion ja
sorkkaraudan kanssa kaivaa maasta yllättävänkin suuria kivenjärkäleitä.
Osa niin suuria, että tarvittiin Fordson (armoitettu traktorivanhuksemme)
vetoapuun.
Aivan kaikkia kiviä ei saatu pois ja yritimme piikkaamalla lohkaista maasta törröttävän palan irti. Kivi ei kuitenkaan meidän konsteillamme murtunut ja koska se ei paljoa maasta ollut kohollaan uskoimme sen peittyvän tarpeeksi pohjustussoran alle.
Seuraavaksi
oli vuorossa seinien ja katon maalaaminen uudelleen kalkkimaalilla. Kalkkimaali
on siitä kiitollista ainetta, että sen päälle voi maalata uudestaan kunhan
ensin putsaa pinnan pölystä, liasta tai muista roskista. Haittaa ei myöskään
ole jos sumutepullolla kostuttaa pintaa ennen maalaamista. Meillä maaliksi
valikoitui Tikkurilan Isännän Kalkkimaali. Sitä ohennettiin erittäin
maltillisesti koska tarkoitus oli hoitaa maalaus kerralla kuntoon. Ohjeet
purkissa ohentavat maalia todella radikaalisti, eli kannattaa tarkastaa paksuus
oman käyttötarkoituksen ja mieltymyksen mukaan. Kokeilussa oli myös Maatilan Kalkkimaali, mutta se jo ohentamattakin oli niin ohutta, ettei maalaamisesta
tullut mitään. Olisikohan erässä ollut jokin virhe? Onneksi saimme palautettua avaamattoman
purkin kauppaan. Kannattaa siis rohkeasta
mennä palauttamaan tuote, jos epäilee, ettei se ole oikeanlaista.
Monissa
oppaissa neuvottiin käyttämään maalaamiseen niin sanottua kalkkihakkuria ja kun
vihdoin selvisi mistä oli kyse, todettiin se meille aivan liian haastavaksi ja
myös kömpelöksi välineeksi. Päädyttiin lopulta leveään K raudan PROF ulkomaalisiveltimeen. Nämä eivät maksa
paljon kymppiä enempää, mutta sanoisin, että tässä ei kannata hirveästi laadussa
tinkiä. Me nimittäin ostimme aluksi pari vieläkin halvempaa ja sudeista irtosi karvoja todella paljon. Mutta toisella kerralla jo onnisti ja sitten vain
eikun maalia töpöttämään.
Maakellarin
seinät olivat melkoisen muhkuraiset ja täynnä koloja ja itselläni nimenomaan maalin
hakkaaminen/töpöttämäinen tuntui monessa kohtaa parhaimmalta tavalta saada se
tarttumaan (Tästä videon pätkä Instan osiossa CellarReno). Maali kuivui muutamassa
tunnissa muilta osin paitsi seinästä, joka oli enemmän maan alla. Kyseinen seinä
(kesällä) nimittäin on kylmempi kuin muut ja kun työskennellessämme ovi ulos oli auki, lämmin ilma tiivistyi seinään kosteudeksi. Muutaman viikon odottelun jälkeen sekin tosin jo oli kuivunut ja päästiin maalaamaan tämän seinän alaosa vielä toiseen kertaan. Ensimmäinen maalikerros ei nimittäin antanut täysin halutun valkoista pintaa kohtaan, jota ei aiemmin oltu maalattu.
Kärsivällisyyttä ja työtähän tällainenkin porjekti vaatii, mutta kun työmaamusiikki oli kohdallaan sujuivat hommat hyvissä tunnelmissa. Seuraavaksi olikin vuorossa lattiatyöt, mutta siitä lisää toisessa postauksessa. Palailemisiin!
Sellaista ohutta litkua se Maatilan kalkkimaali mielestäni kuuluukin olla. Sillä maalaaminen oli aika sottaista hommaa, ja arvelutti miten seinästä edes valkoinen tulee kun näytti että kalkinsekaista vettä vain tuli sudittua. Mutta kyllä se vaan kuivuttuaan valkeni ja aamulla kun meni katsomaan niin vastassa oli hohtavanvalkea hieno seinäpinta.
VastaaPoistaTämäpä hyvä tieto. Meillä vaan tuli jotenkin niin vesimäistä eikä kalkkikaan meinannut sekoittua nesteeseen, että loppui usko kesken ja Isännän Kalkkimaali tuntui siinä hetkessä varmemmalta ratkaisulta. Avattu purkki vielä jäljellä, joten ehkäpä kokeilen sitä siis johonkin muuhun projektiin :)
Poista