Kellariprojekti 1

keskiviikko 13. helmikuuta 2019





Olet ehkä nähnytkin Instassa, että olemme remontoineet vanhempieni talon kellaria kesästä lähtien. Projekti on edennyt vaihtelevalla menestyksellä koska päivätöissä olevina ihmisinä, saamme projektia edistettyä lähinnä vain viikonloppuisin.



Joka tapauksessa, tällä hetkellä aletaan olla jo projektin mukavammalla osuudella. Nyt onkin siis ehkä hyvä vaihe kertoa mitä siellä on oikein tehty. Mutta aluksi selvennyksen vuoksi lähtötilanne ranskalaisin ”viivoin”:
  • Kyseessä vanha maakellari 1800-luvun alussa rakennetun hirsitalon alla
  • Kellarin pohja hiekkaa ja muuta maa-ainesta, ei valettua pohjaa
  • Kellarissa kiviseinät ja holvattu katto
  • Puolet seinästä ja katto oli maalattu kalkkimaalilla valkoiseksi
  • Kellarin maaperässä suuria kiviä, jotka osittain maan uumenissa
  • Kellarin vanhat hyllyt ja laarit imeneet maasta kosteutta ja suurimmaksi osaksi homehtuneet
  • Kellarissa yksi valaisin keskellä kattoa
  • Kellarissa on 1 ilmanvaihtoräppänä ja lisäksi ilmaa tulee ovien raoista
  • Budjetti remontille…Mahdollisimman paljon tehdään itse ja etsitään edullisia ratkaisuja


mä oli siis lähtötilanne. Ja niin kuin moni projekti tämäkin siis käynnistyi purkutöillä. Kaikki irtain tavara säilytykseen tai kaatopaikalle ja aivan kaikki homeinen puuaines pois ja juhannuskokkoon. Tämän lisäksi piti lapion ja sorkkaraudan kanssa kaivaa maasta yllättävänkin suuria kivenjärkäleitä. Osa niin suuria, että tarvittiin Fordson (armoitettu traktorivanhuksemme) vetoapuun.



Aivan kaikkia kiviä ei saatu pois ja yritimme piikkaamalla lohkaista maasta törröttävän palan irti. Kivi ei kuitenkaan meidän konsteillamme murtunut ja koska se ei paljoa maasta ollut kohollaan uskoimme sen peittyvän tarpeeksi pohjustussoran alle.



Seuraavaksi oli vuorossa seinien ja katon maalaaminen uudelleen kalkkimaalilla. Kalkkimaali on siitä kiitollista ainetta, että sen päälle voi maalata uudestaan kunhan ensin putsaa pinnan pölystä, liasta tai muista roskista. Haittaa ei myöskään ole jos sumutepullolla kostuttaa pintaa ennen maalaamista. Meillä maaliksi valikoitui Tikkurilan Isännän Kalkkimaali. Sitä ohennettiin erittäin maltillisesti koska tarkoitus oli hoitaa maalaus kerralla kuntoon. Ohjeet purkissa ohentavat maalia todella radikaalisti, eli kannattaa tarkastaa paksuus oman käyttötarkoituksen ja mieltymyksen mukaan. Kokeilussa oli myös Maatilan Kalkkimaali, mutta se jo ohentamattakin oli niin ohutta, ettei maalaamisesta tullut mitään. Olisikohan erässä ollut jokin virhe? Onneksi saimme palautettua avaamattoman purkin kauppaan. Kannattaa siis rohkeasta mennä palauttamaan tuote, jos epäilee, ettei se ole oikeanlaista.



Monissa oppaissa neuvottiin käyttämään maalaamiseen niin sanottua kalkkihakkuria ja kun vihdoin selvisi mistä oli kyse, todettiin se meille aivan liian haastavaksi ja myös kömpelöksi välineeksi. Päädyttiin lopulta leveään K raudan PROF ulkomaalisiveltimeen. Nämä eivät maksa paljon kymppiä enempää, mutta sanoisin, että tässä ei kannata hirveästi laadussa tinkiä. Me nimittäin ostimme aluksi pari vieläkin halvempaa ja sudeista irtosi karvoja todella paljon. Mutta toisella kerralla jo onnisti ja sitten vain eikun maalia töpöttämään.


Maakellarin seinät olivat melkoisen muhkuraiset ja täynnä koloja ja itselläni nimenomaan maalin hakkaaminen/töpöttämäinen tuntui monessa kohtaa parhaimmalta tavalta saada se tarttumaan (Tästä videon pätkä Instan osiossa CellarReno). Maali kuivui muutamassa tunnissa muilta osin paitsi seinästä, joka oli enemmän maan alla. Kyseinen seinä (kesällä) nimittäin on kylmempi kuin muut ja kun työskennellessämme ovi ulos oli auki, lämmin ilma tiivistyi seinään kosteudeksi. Muutaman viikon odottelun jälkeen sekin tosin jo oli kuivunut ja päästiin maalaamaan tämän seinän alaosa vielä toiseen kertaan. Ensimmäinen maalikerros ei nimittäin antanut täysin halutun valkoista pintaa kohtaan, jota ei aiemmin oltu maalattu.

Kärsivällisyyttä ja työtähän tällainenkin porjekti vaatii, mutta kun työmaamusiikki oli kohdallaan sujuivat hommat hyvissä tunnelmissa. Seuraavaksi olikin vuorossa lattiatyöt, mutta siitä lisää toisessa postauksessa. Palailemisiin!





2 kommenttia:

  1. Sellaista ohutta litkua se Maatilan kalkkimaali mielestäni kuuluukin olla. Sillä maalaaminen oli aika sottaista hommaa, ja arvelutti miten seinästä edes valkoinen tulee kun näytti että kalkinsekaista vettä vain tuli sudittua. Mutta kyllä se vaan kuivuttuaan valkeni ja aamulla kun meni katsomaan niin vastassa oli hohtavanvalkea hieno seinäpinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä hyvä tieto. Meillä vaan tuli jotenkin niin vesimäistä eikä kalkkikaan meinannut sekoittua nesteeseen, että loppui usko kesken ja Isännän Kalkkimaali tuntui siinä hetkessä varmemmalta ratkaisulta. Avattu purkki vielä jäljellä, joten ehkäpä kokeilen sitä siis johonkin muuhun projektiin :)

      Poista

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Copyright OurUrbanCountry