Tämä talvi on ollut lumisempi kuin moneen vuoteen ja pari päivää on ainakin täällä etelässä tuullut ja pyryttänyt oikein kunnolla. Jopa siinä määrin, että liikenne on takkuillut niin maanteillä, raiteilla kuin lentokentilläkin. Silloin menee monella hermot
kun tulee viivytyksiä ja jopa tilaisuuksien peruutuksia. Toinen asia on lumen korjaaminen pois teiltä, pihoilta ja monessa talossa myös katoilta. Myös meidän tilalla on naapurin isäntä aurannut teitä melkein nonstop jo muutaman viikon. Myös omalla pihalla on lumilinko käytössä välillä päivittäin ja kolat ja lapiot viuhuvat. Onhan sitä siinä ollut puuhaa. Aivan kuin sitä ei olisi maatilalla muutenkin riittämiin. Ei ole siis vaikeaa uskoa, että montaa tällainen tilanne jurppii ja muka vitsikkäitä kommentteja ilmaston lämpenemisestä heitellään ilmoille.
kun tulee viivytyksiä ja jopa tilaisuuksien peruutuksia. Toinen asia on lumen korjaaminen pois teiltä, pihoilta ja monessa talossa myös katoilta. Myös meidän tilalla on naapurin isäntä aurannut teitä melkein nonstop jo muutaman viikon. Myös omalla pihalla on lumilinko käytössä välillä päivittäin ja kolat ja lapiot viuhuvat. Onhan sitä siinä ollut puuhaa. Aivan kuin sitä ei olisi maatilalla muutenkin riittämiin. Ei ole siis vaikeaa uskoa, että montaa tällainen tilanne jurppii ja muka vitsikkäitä kommentteja ilmaston lämpenemisestä heitellään ilmoille.
Mutta jos unohdetaan nämä hetkeksi ja mietitään mitä hyvää tuiskussa rämpimisessä voi olla. On selvää, että lapset ja lapsenmieliset pääsevät nauttiman pulkkamäistä ja hiihtointoiset laduista kun myräkkä vihdoin hellittää. Ovat muuten niitä harvoja edukkaita, elleivät jopa puoli-ilmaisia aktiviteetteja tässä maassa. Mutta entäs itse lumimyräkän hetki kun kaikki seisahtuu ja menee sekaisin ja miksi kaikki loppuen lopuksi menee sekaisin?
En tiedä mitä te ajattelette, mutta olen jotenkin aina tuntenut sellaista kummaa helpotusta kun tulee paljon lunta, paukkuvat pakkaset ja ihmisten aikataulut menevät sekaisin, omani mukaan lukien. Älkää tulkitko väärin, vaaratilanteet eivät tietenkään ole mukavia, eikä ole hauskaa olla jumissa missään epämiellyttävässä tilanteessa. Mutta muuten se tuntuu jotenkin vapauttavalta kun on pakotettu lopettamaan kiireensä. Tuntuu melkein kuin koko valtakunnan ongelmat pysähtyisivät, ottaisivat hetkeksi aikalisän, kun lumi saa vallan. Ajatukset toisinaan myös hairahtuvat leikkimielisesti miettimään, mitä tapahtuisi jos maailman tulehtuneimmissa poliittisten konfliktien keskuksissakin sataisi metri lunta myrskyämällä ja olisi 30 astetta pakkasta? Huokaus. Mutta ei mennä nyt setään niin pitkälle näissä pohdinnoissa.
Jotenkin myräkkä saa nöyrtymään luonnonvoimien edessä. Ajattelemaan uudestaan mikä elämässä on tärkeää. Tulee keskeytys moneen turhanpäiväiseen vouhotukseen ja huomaa yhteishengenkin nousevan kun naapurin tai kadulle pysäköineen tuntemattoman autoa työnnetään porukalla hangesta. Yhtäkkiä ollaan samalla puolella. Kaikilla on yhteinen haaste, lumi.
Nykyään monet tuntuvat olevan niin paljon aikataulujen ja suorittamisen orjia, ettei riitä aikaa pysähtymiselle. Kun tulee lumimyräkkä on jo fyysisestikin monesti aivan pakko. Eikö siis voisi vaan ottaa niin sanotusti ihan iisisti? Ellet satu olemaan päivystävä neurokirurgi, lumiaurankuljettaja tai läsnäolollasi jotenkin muuten jonkun elämän jatkumista turvaava henkilö, niin mitä sitten vaikka myöhästyt? Mitä sitten jos et pääse aamulla kokoukseen?
Todennäköisesti kanssaihmisesi kamppailevat aivan samojen ongelmien parissa, joten he varmasti ymmärtävät tilanteesi. Miksi et siis suosiolla ottaisi rennommin ja esimerkiksi jäisi myrskypäiväksi kotiin tai menisi töihin tai menoihisi kun rauhassa ja turvallisesti ehdit? Miksi et nauttisi erikoistilanteen tuomasta force-majeure-vapaudesta? Nämä ovat usein niitä hetkiä kun huomaa, että moni tapaaminen on itse asiassa suht helposti siirrettävissä, asiat hoidettavissa toisin tavoin, kunhan vaan joustaa ja lakkaa jännittämästä ja hermoilemasta. Tällöin myös välillisesti on edesauttamassa toistenkin turvallisia olosuhteita ja vähentämässä kaaosta.
Lumimyräkkä on myös yksi niistä harvoista lempeämmistä luonnonvoimista, jos verrataan esimerkiksi maanjäristyksiin, mutavyöryihin, tsunameihin tai vaarallisiin hirmumyrskyihin. Sen sijaan siis, että lumimyräkän takia kattila alkaa kiehua ja soppa keittää yli, eikö myräkän voisi ottaa vastaan tyynen viileästi; pukeutumalla oikein, ennakoimalla ja kiirehtimättä? Olemme olleet lumen kanssa tekemisissä vuosisatoja, olemme eksperttejä sen käsittelyssä, miksi emme siis vain kunnioita sitä ja lakkaa ottamasta paineita. Lumi työläydessäänkin on lopulta vapauttava ja hieno ilmiö. Ainakin talvikauden ajan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti