
Kirjoitin kellariprojektin ensimmäisistä vaiheista aiemmassa postauksessa. Projekti tosiaan eteni ja edelleen etenee vähän vaihtelevalla aitaululla, mutta pikkuhiljaa tulee valmista.
Purku- ja maalaushommien jälkeen oli vuorossa lattiatyöt. Sen suhteen mietitytti kovasti, minkälainen materiaali olisi hyvä. Maakellarissa on ehdottoman tärkeää lattian lämmönsiirtokyky, sillä kesällä kylmän ja talvella taas lämpimän pitää päästä hohkamaan maan läpi (siinä koko maakellarin idea). Lattiaa ei siis missään nimessä tule eristää koska muuten luonnonmukainen lämmönsäätelymekanismi estyy. Netistä yritin etsiä maakellarin lattioista tietoa, mutta sitä ei tuntunut olevan juuri lainkaan.
Purku- ja maalaushommien jälkeen oli vuorossa lattiatyöt. Sen suhteen mietitytti kovasti, minkälainen materiaali olisi hyvä. Maakellarissa on ehdottoman tärkeää lattian lämmönsiirtokyky, sillä kesällä kylmän ja talvella taas lämpimän pitää päästä hohkamaan maan läpi (siinä koko maakellarin idea). Lattiaa ei siis missään nimessä tule eristää koska muuten luonnonmukainen lämmönsäätelymekanismi estyy. Netistä yritin etsiä maakellarin lattioista tietoa, mutta sitä ei tuntunut olevan juuri lainkaan.
Koitin tiedustella asiasta aina kun sopivan oloinen ihminen tuli vastaan ja pitkien pohdintojen jälkeen päädyttiin siihen, että tasaamme kellarin lattian soralla, jonka päälle laitetaan ulkokäyttöön soveltuva tiili. Tiilien ladonnasta/tiiliterassin teosta löytyy muuten paljon asennusvideoita ihan Youtubesta. Kannattaa hyödyntää!
Aivan ensimmäiseksi laitoimme pohjalle kuitenkin kauttaaltaan jyrsijäverkkoa koska ystävä vinkkasi, että se voisi auttaa kellaria jo pitkään vaivanneeseen hiiriongelmaan. Me käytimme Hong Kongin jyrsijäverkkopaloja, joita ladoimme hieman limittäin ja siten, että seinän vierestä verkko nousi muutaman sentin seinää pitkin. Käytössä oli 3 palaa galvanoitua verkkoa ja sen lisäksi yksi myovipäälysteinen verkko, ihan vaan siltä varalta, että jos lattiaa joskus joutuu avamaan, niin voi verrata onko materiaalien kulumisessa ollut eroa.
Seuraavaksi tuotiin pihalle kasa soraa. Siis sellaista soraa, jossa ei ollut niin sanottua nolla-ainesta. Nolla-aineetton sora on huhujen mukaan hyvää siksi, ettei se ole otollinen kasvualusta kasveille. En ollut koksaan tilannut moista, mutta netistä sekin olisi hoitunut todella kätevästi. Päädyttiin lopulta kuitenkin tilaamaan oman kylän maansiirtomieheltä, koska hänen kauttaan (läheltä toimitettuna) se tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin suurten ketjuliikkeiden kautta. Samalla saatiin tilattua myös vähän isompi kuorma, josta riitti päällystettä kohentamaan pihatietä, vaikkei kyseinen sora olekaan pihatien päällysteistä se tyypillisin.
Sitten olikin soranlevityken aika. Tähän saimme onneksi apua rapujuhlavierailtamme. Urakka olisikin muuten ollut kahdestaan aika tuskainen ja kestänyt ikuisuuden. Talkootyö siis kunniaan!
Yleensä sorapohjan ja tiilien väliin tulisi laittaa asennushiekkaa, jotta tiilet olisi helpompi latoa tasaisesti, mutta päätimme jättää sen pois, jottei maakerroksesta tulisi liian tiivis. Jälkeenpäin ajateltuna näin ei olisi varmaankaan tarvinnut tehdä. Laitoimme silti tiilten asennusten jälkeen saumaushiekkaa, jotta suurimmat raot tiilten välissä peittyivät ja tiilet vakautuivat. Käytimme K-raudasta hankittua Weberin Saumaushiekkaa.
Seuraavaksi tuotiin pihalle kasa soraa. Siis sellaista soraa, jossa ei ollut niin sanottua nolla-ainesta. Nolla-aineetton sora on huhujen mukaan hyvää siksi, ettei se ole otollinen kasvualusta kasveille. En ollut koksaan tilannut moista, mutta netistä sekin olisi hoitunut todella kätevästi. Päädyttiin lopulta kuitenkin tilaamaan oman kylän maansiirtomieheltä, koska hänen kauttaan (läheltä toimitettuna) se tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin suurten ketjuliikkeiden kautta. Samalla saatiin tilattua myös vähän isompi kuorma, josta riitti päällystettä kohentamaan pihatietä, vaikkei kyseinen sora olekaan pihatien päällysteistä se tyypillisin.
Sitten olikin soranlevityken aika. Tähän saimme onneksi apua rapujuhlavierailtamme. Urakka olisikin muuten ollut kahdestaan aika tuskainen ja kestänyt ikuisuuden. Talkootyö siis kunniaan!
Yleensä sorapohjan ja tiilien väliin tulisi laittaa asennushiekkaa, jotta tiilet olisi helpompi latoa tasaisesti, mutta päätimme jättää sen pois, jottei maakerroksesta tulisi liian tiivis. Jälkeenpäin ajateltuna näin ei olisi varmaankaan tarvinnut tehdä. Laitoimme silti tiilten asennusten jälkeen saumaushiekkaa, jotta suurimmat raot tiilten välissä peittyivät ja tiilet vakautuivat. Käytimme K-raudasta hankittua Weberin Saumaushiekkaa.
Emme kuitenkaan laittaneet hiekkaa niin, että saumat olisivat täyttyneet 100%:sti sillä asennushiekan poisjättämisestä johtuen hiekkaa olisi mennyt todella suuri määrä. Meidän tapauksessamme kyse siis on kellarista, jonka henki on tarkoituskin säilyttää antiikkisena, joten raot siellä täällä eivät haittaa vaan korostavat vaan "käsintehtyä" ja vanhaa tunnelmaa. Saumaushiekkaa tuli siis nyt se määrä mitä tuli ja tässäkin tapauksessa 6 säkillistä ja sen lisäksi vanhaa suurirakenteisempaa yleishiekkaa muutama kottikärryllinen. Levittäminen sujui kätevästi harjalla, mutta sen verran hienojakoista ja pöllyävää saumaushiekka on, että kannattaa ehdottomasti käyttää hengityssuojainta ja mielellään myös suojalaseja.
Padova on väriltään viininpunaiseen taittava ja siinä on rouhea, käsintehdyn oloinen pinta. Tiilien väri ei ole tasainen vaan voi vaihdella suurestikin, mikä on juuri tämän tiilen ideana, jotta lopputulos on eläväisen antiikkinen. Myös kulmat ovat hivenen pyöristetyt ja reunat säröllä.
Kannattaa muuten laskea tiilen pinta-ala tarkkaan ja kysyä menekistä apua myyjältä. Oma näkemykseni on, että parempi tilata vähän liikaa kuin liiaan vähän, sillä esimerkiksi leikattavia tiiliä ei välttämättä voi kaikkia hyödyntää sentilleen ja tulee niin sanottuja hukkapaloja.
Ja sitten siihen tiilten leikkaamiseen. Harvoin mikään tila on täysin tiilien muodostaman kulmion muotoinen tai kokoinen, joten niitä voi joutua leikkaamaan sopivaan kokoon. Tiilileikkurit saattavat olla kalliita ja turhiakin ostaa, joten hyvänä apuna toimivat työkoneiden vuokraamot. Me vuokrasimme mekaanisen tiilileikkurin Ramirentiltä viikonlopuksi ja mielestäni hinta oli kohtuullinen, muutaman kympin parilta päivältä.
On hyvä myös huomioida, että tiilet painavat yllättävän paljon ja esimerkiksi meidän tapauksessamme, vaikka tiiliä neliömäärällisesti tarvittiinkin vain noin 15m2 olisi niiden kuljettaminen itse vaatinut kuorma-auton koska pieneen peräkärryyn tuollainen määrä on kerralla liian painava. Siksi tulikin kaikin tavoin edullisemmaksi ottaa kuljetus tiilifirmalta. Näin säästyi aikaa, vaivaa ja polttoainetta.
Kun kaikki mahdolliset ja välilä mahdottomatkin kolot oli saatu päälystettyä tiilillä laitettiin siis saumaushiekka.Ulkoterassia tehdessä asennushiekan rippeet huuhtoutuvat sateen mukana pois tai ne on helppo kevyesti huuhdella puutarhaletkulla. Kellarissa tilanne oli toinen. Sinne ei voi ladata suurta määrää vettä, joten pesu piti hoitaa Sinipiialla ja mahdollisimman vähällä vedellä. Yksi pyyhintä ei kuitenkaan näyttänyt putsaavan tiiliä tarpeeksi ja koska tässä vaiheessa projektia oli jo talvi, ajattelimme jättää pesun kevääseen, jolloin ulkolämpötila paremmin kuivattaisi kellarin lattian. Ehkä siihen mennessä on myös keksitty jokin uusi konsti. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan J
Tällä hetkellä kellari näyttää siis kutakuinkin kuten alla olevassa kuvassa. Nyt olemme keskittyneet miettimään kellarin hylly- ja valaistusratkaisuja, joista jo Instassa ehkä joku näkikin vilahduksen. Palataan siis tähän projektiin taas kun saamme sitä edistettyä. Mukavaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti