näin keväällä ne on kerättävä pois ja meidän tapauksessa käsipelillä. Kyllä, kuulitte oikein. Todella "mielekkään" oloista puuhaa eikö vain ;) Näinkin voi siis "kaupunkilainen" viikonloppuaan viettää.
Tulee mieleen, eikö tällaiseen ole keksitty mitään konetta? Ja onhan siihen, esimerkiksi Pel-tuotteen Kivi-Pekka kivenkeräyskone, mutta tällaisen pientilan, joka ei tällä hetkellä ole kovin tuottava yksikkö, ole taloudellisesti järkevää sellaista hankkia. Nettikone.comista yritin myös paikantaa, josko lähialueilla joku vuokraisi moista masiinaa, mutta valitettavasti näin ei ollut. Eli käsipelillä piti tämä siis hoitaa.
Suuret kiitokset talkoissa mukanaolleille naapureillemme, jotka uhrasivat aikaa ja voimiaan. Urakan päälle juotiin luonnon helmassa talkookahvit ja nautittiin raparperipiirakkaa. Siinä oli jotain entisajan tunnelmaa ja kuvaankin se tallentui. Tulee mieleen vanhat valokuvat ja jopa maalauksetkin, joissa on kahviteltu esimerkiksi heinäpellon laidassa. Katsookohan tuleva sukupolvi näitäkin kuvia joskus yhtälailla miettien millaisessa maailmassa me olemme eläneet.
Ja nyt farkuuhaalarit narikkaan, kädet pesuun ja kohti business-elämän pyörteitä. Melkoista kontrastia siis taas elämä tarjoilee ;)
P.S. Tämän kirjoituksen otsikosta kiitos kekseliäälle avopuoliskolleni, jolla sana hallussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti