Rapuja ja rakkaita ystäviä

Vanhemmillani oli tapana järjestää rapujuhlia nuoruudessaan. Kutsuttiin koolle ystäviä ja istuttiin pikkutunneille saakka parantaen maailmaa ja laulaen juomalauluja. Lasten tullessa kuvioihin perinne jatkui ja lapsetkin pääsivät nauttimaan pimenevän syysillan juhlasta. Muistan kuinka umpiväsyneenä en millään malttanut mennä nukkumaan vaan kuuntelin minäkin yömyöhälle aikuisten höpötyksiä. Siinä oli jotakin kiehtovaa ja ehkä myös ainoana lapsena
olen halunnut olla aina viimeiseen asti mukana kaikessa.

Jossain vaiheessa vanhempieni toimesta rapujuhlat jäivät moneksi vuodeksi. "Syynä" lienee varmaankin se selittämätön tekijä, miksi aina joskus asiat vain mystisesti jäävät . Muutama vuosi sitten muistin kuitenkin itse tämän perinteen ja tuli ajatus sen elvyttämisestä. Miksei minunkin sukupolveni voisi jatkaa mainiota perinnettä.

Laitoin siis kutsut menemään tuttavilleni, joiden uskoin olevan kiinnostunut ja ilokseni huomasin, että innostuneita löytyi. Nyt juhlia on järjestetty muutaman vuoden ajan, joten voidaan jo ehkä alkaa puhua meidänkin kohdallamme jonkinasteisesta perinteestä.

Perinteeseen kuuluu myös yhdessä jokin talkootyö, joka helpottaa tekemistämme maapaikallamme. Tänävuonna se oli sepelin kärräystä ja levitystä remontoimamme maakellarin lattialle, josta Instatililläni jo näitä kuvia jaoinkin. On se vaan upeaa miten porukalla saa tuloksia kädenkäänteessä. Yhdeksän hengen porukalla kärräys sujui alle tunnissa kun kahteen pekkaan olisi se ollut luultavimmin koko päivän kestävä urakka. KIITOS vielä avusta upeat ystävät!

Talkootöiden päälle lämmitetään tietenkin sauna ja kuumaverisimmät hyppäävät vielä syyskesän viileneviin vesiin, jonka jälkeen ravutkin maistuvat entistä paremmin ja snapsilaulut raikuvat. Illan viimeistelee tietenkin jälkiruoka ja kuppi kuumaa & avec. Ja perinteitä kunnioittaen istuu tämäkin sukupolvi kynttilänvalossa pitkälle yöhön, toivottavasti näin myös monina vuosina eteenkinpäin.